Tämän pykälän mukaan vuokrasopimuksen vähimmäiskesto on viisi vuotta, jos vuokranantaja on luonnollinen henkilö, ja seitsemän vuotta, jos vuokranantaja on oikeushenkilö.
Kaupunkivuokrausta koskeva laki (LAU) säätelee muun muassa vuokralaisten ja vuokranantajien välisiä suhteita vuokrasopimuksella, jonka vähimmäiskesto on viisi vuotta, jos vuokranantaja on luonnollinen henkilö .
Sopimuksen voimassaoloaikaa voidaan pidentää seitsemään vuoteen, jos vuokranantaja on oikeushenkilö, kuten säädetään asetuksen 9.1 artiklassa. Jos alkuperäinen voimassaoloaika on lyhyempi, sopimus uusitaan automaattisesti vuosittain, kunnes vähimmäisvoimassaoloaika on saavutettu.
Lisäksi 10 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Jos sopimuksen voimassaoloajan päätyttyä (…) kumpikaan osapuoli ei ole ilmoittanut toiselle osapuolelle vähintään neljä kuukautta ennen sopimuksen päättymistä aikomuksestaan olla jatkamatta sopimusta, sopimus jatkuu automaattisesti enintään kolmen vuoden ajan, ellei vuokralainen ilmoita vuokranantajalle yhden kuukauden ennen sopimuksen päättymistä”.
Poikkeus
Voi tapahtua, että vuokranantaja tarvitsee jostain syystä kiinteistön takaisin pysyvää asumista varten ja lähettää vuokralaiselle kirjeen, jossa pyytää tätä vapauttamaan asunnon mahdollisimman pian. Tätä varten on täytettävä yksi perusvaatimuksista.
Kaupunkivuokrausta koskevan lain 9 §:n kolmas kohta sisältää poikkeuksen, jonka avulla voidaan välttää pakollinen vuosittainen jatkaminen. Olennaisen tärkeä ehto on, että vuokrasopimuksessa on nimenomaisesti mainittava vuokranantajan tarve ottaa vuokrattu kiinteistö käyttöönsä ennen viiden vuoden kulumista käyttääkseen sitä pysyvänä asuinpaikkanaan.
Lisäksi vuokranantajan on ilmoitettava vuokralaiselle vuokratun kiinteistön palauttamisen tarpeesta ja ilmoitettava syyt vähintään kaksi kuukautta ennen päivää, jona kiinteistö tarvitaan, kuten 9 §:n kolmannessa kohdassa on määrätty.
