James Webbin kamera kurkistaa ”Jumalan silmään” ja tarkkailee yhtä mahdollisista auringon loppuista.

James

NASA:n James Webb -avaruusteleskooppi on jälleen herättänyt astronomien huomion ottamalla uraauurtavan kuvan kaukaisesta avaruudesta, jossa näkyy Helix-sumu, joka tunnetaan myös nimellä ”Jumalan silmä”. Tämä löytö antaa uuden käsityksen syistä, joiden vuoksi aurinkomme kaltaiset tähdet sammuvat.

Havainto oli mahdollinen James Webbin avaruusteleskoopin ansiosta, joka toimii infrapuna-alueella. Tämän teknologian avulla tutkijat voivat läpäistä avaruuspölyn ja analysoida tarkemmin yhden Maahan lähimmistä planetaarisista sumuista.

James Webbin kamera kurkistaa ”Jumalan silmään” ja tarkkailee yhtä mahdollisista auringon loppuista.

Helix-sumu, joka sijaitsee noin 650 valovuoden päässä meistä Vesimiehen tähdistössä, on muodostunut aineesta, jonka tähti on heittänyt pois elämänsä lopussa. Tämän prosessin tuloksena muodostuu kaasusta ja pölystä rengas, joka on luonut yhden tunnetuimmista kuvista taivaalla.

Kuolevan tähden perintö

Jumalan silmän keskellä on valkoinen kääpiö – erittäin tiheä tähden jäännös, joka edustaa tämän tyyppisten tähtien kehityksen viimeistä vaihetta. Vaikka se ei ole suoraan näkyvissä kuvassa, sen voimakas säteily muokkaa ympäristöä ja saa ympäröivän kaasun loistamaan.

James Webbin kamera kurkistaa ”Jumalan silmään” ja tarkkailee yhtä mahdollisista auringon loppuista.

Tiedemiehille tämä kuva on suora viite tulevasta Auringosta. Nykyaikaiset mallit osoittavat, että noin 5 miljardin vuoden kuluttua tähtemme voi käydä läpi samanlaisen evoluution, heittäen pois ulkokerroksensa ja muodostaen vastaavan sumun.

Kaasu, pöly ja uudet avaruuden vihjeet

James Webb -teleskoopilla otettu kuva osoittaa myös kuumien tähtituulien vuorovaikutuksen kylmempien kaasu- ja pölykerrosten kanssa. Nämä törmäykset luovat selkeitä lämpörajoja, jotka ovat välttämättömiä planetaaristen sumujen sisäisen dynamiikan ymmärtämiseksi.

James Webbin kamera kurkistaa ”Jumalan silmään” ja tarkkailee yhtä mahdollisista auringon loppuista.

Lisäksi on löydetty kylmän molekyylivedyn keskittymiä ja rakenteita, joita kutsutaan komeettasolmuiksi ja joissa voi muodostua monimutkaisia molekyylejä. Tämä aine, joka on hajallaan tähtienvälisessä ympäristössä, voi tulla osaksi tulevia tähti- ja planeettajärjestelmien sukupolvia.