Brittiläinen tiede-evankelista ehdotti, että molempia termejä tulisi pohtia syvällisesti, sillä ne ovat sovellettavissa nykypäivän jokapäiväiseen elämään.
Sisältö
Stephen Hawking, yksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista tiedemiehistä, jätti huolestuttavan viestin älykkyyden ja selviytymisen välisestä yhteydestä, joka ulottuu fysiikan ulkopuolelle ja koskee evoluutiobiologiaa ja teknologian etiikkaa: ”On epäselvää, onko älykkyydellä mitään arvoa pitkän aikavälin selviytymisen kannalta.” Tämä väite ei kiistä älykkyyden hyödyllisyyttä tietyissä yhteyksissä, mutta se saa meidät pohtimaan, takaavatko kognitiiviset kyvyt ja niihin perustuvat teknologiat todella elämän jatkuvuuden pitkällä aikavälillä.
Kokemus ja tiede: yhdistelmä, jota Stephen Hawking käytti.
Kosmologi ja tiedevalistaja Stephen Hawking yhdisti tutkimuksensa mustista aukoista ja maailmankaikkeuden alkuperästä jatkuviin pohdintoihin ihmiskunnan tulevaisuudesta. Koko julkisen toimintansa ajan hän varoitti globaaleista uhkista, kuten ympäristön pilaantumisesta, valtavan tuhovoiman omaavien aseiden käytöstä ja teknologian hallitsemattomasta kehityksestä. Tämä laaja näkökulma, jossa yhdistyvät tiede ja kollektiivinen vastuu, selittää hänen skeptisyytensä älykkyyden suhteen automaattisena selviytymisen takeena.
Tämä lause kuvaa hyvin selkeää ajatusta: älykkyys ei välttämättä ole evoluution huipentuma tai ratkaiseva etu. Biologisesta näkökulmasta on olemassa erittäin yksinkertaisia elämänmuotoja, jotka ovat olleet olemassa miljardeja vuosia, paljon kauemmin kuin mikään tunnettu älykäs laji. Hawking esitti, että ihmisen älykkyys voi olla vain väliaikainen vaihe elämän historiassa, joka on tehokas lyhyellä aikavälillä, mutta vaarallinen pitkällä aikavälillä, jos sitä ei hallita varovasti.
Stephen Hawkingin keskeiset yhteydet
Yksi tiedevalistajien keskeisistä teeseistä on älykkyyden ja itsetuhoisuuden välinen yhteys. Mitä korkeampi tekninen älykkyys, sitä suurempi potentiaali globaalien riskien syntymiselle. Edistyneiden aseiden kehittäminen, planeetan liiallinen hyväksikäyttö tai uusien teknologioiden vastuuton käyttö voivat muuttaa evoluution tuoman edun eksistentiaaliseksi uhkaksi. Tässä mielessä älykkyys ei takaa selviytymistä, vaan voi jopa vaarantaa sen.
Näin tämä lause soveltuu nykypäivään.
Hawkingin pohdinnat ovat edelleen ajankohtaisia keskusteluissa tekoälystä (AI), bioteknologiasta ja globaalista hallinnosta. Elämänsä viimeisinä vuosina Hawking mainitsi useaan otteeseen tekoälyn olevan kriittisen tärkeä ongelma. Hän ei kehottanut pysäyttämään sen kehitystä, mutta korosti valvonnan ja sääntelyn tarvetta. Hänen pohdintansa eivät kohdistuneet tutkimukseen tai teknologiaan , vaan niiden tarkoituksena oli vain ehkäistä ongelmia: jos tekniset mahdollisuudet kehittyvät nopeammin kuin etiikka ja hallinto, älykkyys voi lakata olemasta ihmiskunnan liittolainen ja muuttua riskitekijäksi.
Kyseessä on evoluution varoitus, ei fatalistinen pessimismi.
Tämä lause ei ennusta lainkaan väistämättä negatiivista tulevaisuutta, vaan toimii varoituksena. Hawking ei väittänyt, että älykkyys olisi hyödytöntä, vaan pikemminkin, että sen arvo riippuu siitä, miten sitä käytetään. Pitkäaikainen selviytyminen vaatii muutakin kuin pelkkää älykkyyttä: se vaatii yhteistyötä, kaukonäköisyyttä ja kollektiivista vastuuta.
Kun Hawking totesi, että on epäselvää, onko älykkyydellä arvoa pitkän aikavälin selviytymisen kannalta, hän kehotti miettimään uudelleen edistystä. Älykkyys yksinään ei riitä. Vain yhdistettynä eettiseen tietoisuuteen, selkeisiin rajoihin ja pitkän aikavälin visioon se voi olla todellinen väline ihmiselämän jatkuvuuden varmistamiseksi.
